”Oi maamme Suomi, synnyinmaa, soi sana kultainen.
Ei laaksoa ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien”
Maamme-laulun sanoin saimme juhlia 107 vuotta täyttävää rakasta kotimaata. Elämme tällä hetkellä Euroopassa, jossa sota on lähellä. Ukraina taistelee sankarillisesti koko Euroopan puolesta ja Itämerellä on vaurioitettu kaapeleita ja kaasuputkia. Sota ei ole kaukana myöskään kilometreissä. Helsingistä Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan on sama matka kuin Helsingistä Utsjoelle. Sota Ukrainassa on osoittanut, että Suomen kokonaisturvallisuuden huomioon ottava varautuminen, yhteistyö eri viranomaisten kesken ja harjoittelu on tärkeää. Keskeinen tekijä kokonaisturvallisuuden kannalta on maanpuolustustahto. Suomalaisten maanpuolustustahto on yksi maailman korkeimmista ja voimme olla siitä ylpeitä.
Suomen puolustus on perustunut ja perustuu jatkossakin vahvaan maanpuolustustahtoon, yleiseen asevelvollisuuteen, laajaan reserviin, koko maan puolustamisen periaatteeseen, kokonaisturvallisuuden toimintamalliin ja viimeisimpänä Nato-jäsenyyteen ajatuksella ”Ei enää koskaan yksin”. Vahvan maanpuolustustahtomme taustalla on rakkaus isänmaata kohtaan. Meillä on jotain minkä puolesta taistella. Oma maa, kulttuuri ja kieli, sananvapaus, sekä demokratia.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb isännöi puolisonsa kanssa itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton teemalla ”Yhdessä”.
Yhdessä me täällä Sulkavallakin rakennamme omalta osaltamme itsenäistä Suomea ja yhdessä teemme tulevaisuuden, joka on meidän sukupolvemme lahja seuraaville. Sota-ajan sukupolvet antoivat meille lahjoista kalleimman ja rakkaimman. Vapaan ja turvallisen isänmaan. Isänmaan, jota sukupolvet sen jälkeen ovat yhdessä pala palalta rakentaneet paremmaksi. Niin hyväksi, että useina vuosina olemme tutkitusti olleet maailman onnellisin kansa.
Me emme voi valita aikaa, johon synnymme. Emme voi myöskään pyyhkiä kaikkea pahaa ja ikävää pois, jota ympäröivä maailma eteemme tuo. Niin eivät voineet tehdä myöskään sotiemme sukupolvet. Silti jokainen sukupolvi omalla vuorollaan voi rakentaa parasta mahdollista tulevaisuutta ja pitää tuleville sukupolville avoimena mahdollisuutta valita ja rakentaa oma polkunsa. Yhteisen tulevaisuususkon rakentaminen on Suomelle tulevaisuudessa yksi tärkeimmistä tehtävistä.
Tommy Tabermann on sanoittanut runossaan tulevaisuususkon kauniisti. Hän kirjoittaa: ”Kaikkea saa tehdä. Kaikkea pitää tehdä. Kaikkia ovia pitää tempoa, kaikkia kuita kurkotella. On vain yksi ehto, elinehto: Värisevää sielua ei saa tallata.”
Pidetään tätä ohjenuorana ajatuksissa. Luodaan sellaista tulevaisuutta, jossa yksikään värisevä sielu ei tule tallatuksi tai kenenkään unelma sammutetuksi.
”Anna unelmien roihuta ja elä ne todeksi.”